6. tammikuuta 2009

Sekalaisia runoja.6

Kaksi joutsenta ui rauhassa tyyntä salmen pintaa..
Luontoa sä ihailit,et laskenut sille hintaa...

JOKI..

Kas lähde virtaa vuoresta,
luo silmäns taivahille,
ja lemmenkukat partaalla
suloa lausuu sille.
Se on niin kirkas,loistava,
se kuvaileepi taivasta.


Se puroks sitten muuttuvi,
mi kirkas ompi vielä,
vaan kun sen vesi juoksevi,
se himmentyypi tiellä;
se kukkasia suutelee
ja riemuisena rientelee.


Vaan kun se rientää kauemmas
se paisuu suuremmaksi,
se tanssii ollen riemukas,
ja muuttuu raivoisaksi;
sen aallot kiehuu,pauhaavi,
niin että metsä kaikuvi.


Vaan kun on aikans ryskännyt,
niin hiljaiseksi jääpi,
sen pinta on nyt tyyntynyt,
se mereen häviääpi.
Näin joki syntyy,kuolevi,
niin elämämme virtaapi.


Aleksanteri Rahkosen runoiluja...




Ilo istu vieressäin..


Ei meillä surulla syyvä
ei eletä huolen kanssa-
meillä syyvän ilolla
eletään remun keralla:
Iloin syön,iloin makkaan
iloin ruuvalle ruppeen
iloin astun atrialle;
ilo istu vieressäin
remu reunapuolessain.


Mie synnyin ilomäellä
ilo-kasvoin kartanolla:
Issoin ilon suvaitsi
emmoin lavian laulun
sissoin jalan siviän
velloin tasaisen tantsun.
Ite oon ilon tekijä
kaiken konstin koittelija..


Larin Paraskeekin vähäsen...

METSÄTIELLÄ..
Musta yöhyt.Metsätiellä
hohti hanget ja kimalsi
kuuraisissa kukkasissa
hongat huojuvat,tulena
tuikki tähdet taivahalta.

Kaikui tieltä naurun tirske,
sävel soiva ja sorea.

Kuka kulkevi salossa?

Kaikui tieltä toinen ääni,
ääni kolkko ja kumea.

Ketkä astuvat ahoa?

Kulkevi keväinen henki,
astuvi ilon ihana
rinnalla totisen talven ,
kera kylmän kumppanuksen.

Hopeaisna hanget hohti,
kuura kultana kumotti..


Kössi Katraan runoiluja..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti