13. tammikuuta 2009

Sinulle lämmöllä 3


Sydämen itku.


Yövyin ma salolle yksin,
kaksin kapsahdin hereille,
näin ma vienon vierelläni,
kumppanin kupehellani.

Tuota tutkin tunnustelin;
"Lienetkö tytär Tapion,
sinipiika sielun synkän?"


Kuulin kuiskaeltavaksi:
"Lienen onnesi unelma,
kauneus kadottamasi,
runo kerkeän kesäsi,
vaiva rinnan vanhenevan.


" Itkin kauan katkerasti.
Eino Leinoa.


Löytökäinen.


Löysin, löysin lötökäisen
elämän aution aholta,
naisen nuoren naurusilmän.


Ei hän ilkkunut ilosta,
naljamieltä naurahellut,
hyvyyttänsä hän hymyili,
puunsi rinnan puhtautta,
läikkyi lämpöä sydämen,
paistetta siveän sielun
niinkuin kukka syyskesällä,
elokuisen illan kuudan.


Häntä ma rakastin,raukka.
Hälle, hullu huokaelin
murhetta elon menevän,

pelkoa polun pimeän.


Minä miesi mieronkierto,
hän liesi hyvä ja lämmin,
minä, talven tuima tuuli,
hän salon sinisen terhen,
minä, soittaja sokea,
hän kannel helähtäväinen
illassa elon ikävän,
Kaikkivallan polven päällä.

Häntä ma rakastin,raukka,
hälle virteni viritän,
sielun särkyvän sävelet,
haaveheni haikeamman.

Eino Leinoa.


Iltarukous.

Unta,unta,unta
syvää uinumaan.
Lunta,lunta,lunta
päälle mustan maan.


Yössä,yössä,yössä
öiset linnut lentää.
Työssä,työssä,työssä
lepää tuskat sentään.


Lennä,lennä,lennä
aatos inehmon!
Mennä mennä,mennä
aika maata on.

Lempirunoilijani.
Eino Leino.


Näin unta kesästä kerran.

Näin unta kesästä kerran,
kuinka paistoi päivä Herran,
paistoi mulle paistoi muille,
paistoi köyhänkin pihoille;
vihersi tuhannet virvet,
sinersi sataiset järvet,
iloitsi ihanat nummet,
tarinoivat metsän tammet,
puu puheli,kukka kuuli,
köyhä sen todeksi luuli.


Luuli tullehen kesänsä,
aukaisi povensa auki,
suven hellän hellitellä,
ilman lintujen iloita
vingahti vihainen tuuli,
ulvahti salolla hukka,
taivas viskoi talven lunta,
kylä kylmiä sanoja.


En ma kerran sen perästä
ole nähnyt kesästä unta.


Eino Leinoa.Tietenkin.

Ratsumies.


Minne riennät ratsumies?
"Kuolemahan kukaties."


Sinnekkö on kiire sulla?
"Tahdon eellä muiden tulla."


Tuonelaanko tummaiseen?
"Vievät voitonseppeleen."


Tuonko riennät riemun tähden?
"Seppelpäänä täältä lähden."


Vaan jos kaadut etkä voita?
"Tahtoani kunnioita!"


Tahtoasi tuhkaks tulla?
"Ei lie vaalin valta mulla!"


Jos ei sulla,kellä sitten?
"Tutki juoksut jumalitten!"


Tutkin poves pohjaan asti.
"Sinne Luoja tiensä rasti."


Rakkaus on Luojan rata.
"Oppinut en parempata."


Eino Leinoa.


Pieni tarina..

Kerrrompa sinulle tarinan tään
joka kuvaa kahta ystävää.
He kantoivat ruukkua keveää
oli täynnä se elämää elävää.
Oli ruukussa surut ilot ja huolet
mutta-ei hätää-ystävä kantoi puolet.


Mutta kohtalo puuttui peliin
ja pienen paholaisen talutti esiin.
Putos ruukku ja meni rikki
sitä ystävät kumpikin itki.


Oli ruukku vuosia hajalla
kulki ystävät eri suunnalla.
Mietti kumpikin omalla tahollaan
voisko ruukkua ryhtyä korjaamaan.


Ihan pienin askelin etenivät
ja ruukun luokse ehtivät.
Sen yhdessä ehjäksi korjasivat
ja riemulla matkaa jatkoivat.



Sambataan suukkosiin
Humpataan hellyyteen
Rokataan rakkauteen
Valssataan vanhuuteen.

Kun vierii virta ,
aavikolla tuuli puhaltaa,
niin päivistäni tänään
taas päivä katoaa.

Mut milloinkaan en
murehtinut ole päivää kahta:
En päivää,joka jäi jo taa,
en päivää tulevaa.



Palapeli.

Liekö sinitaivasta
toista samankaltaista.
Kun pala palaa nakertaa
ei niistä voi rakentaa.

Kuvaa elämän selkeää
aina aukkopaikkoja jää.

Palat pelin häviää
silti niitä yli jää.
Ei kuva tää kuvata
voi mun elämää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti