17. helmikuuta 2009

Kaarlo Kramsun runoiluja 15

Onneton.

Niin musta, niin synkkä yö syksyinen lie;
mut synkempi vielä on eloni tie.
Voi yölläkin tuikata tähtönen vielä,
mut tähteä yhtään ei eloni tiellä.


Yön toivona tähtöset kirkkahat on:
ne viittaavat valoon ja aurinkohon.
Mut toivot ne seuraa ei eloni myötä
mä viettänyt ain' olen tähdetönt' yötä.


Voi, yöhöni, Luoja, yks tähtönen suo
ja loistaa se mieleeni kurjahan suo.
Sit' iloiten seuraisin eloni tiellä
ja kuollessain siihen mä katsoisin vielä.


Kaarlo Kramsun runoiluja...



ONNENSA ETSIJÄ..

On etäällä etsitty onni
ja kaukana toiveiden pää.
Sitä kohden mun rientää täytyy,
ei aikani suo levähtää.


Lyhyt aikani tääll`on,sen tiedän,
ja pitkä on matkani tää;
niin kivinen mentävä polku,
ja myrskyinen elämän sää.


Mut kaukana viel`on onni
en suojaa etsiä saa,
ja onneans kohden kaikki
mun kanssani kiiruhtaa.

Mut sinne ei kenkään ehdi,
se riento vain turhaa on;
puol`tiehen päästyä tuskin
jo nukkuvat kuolohon.

Mut kiiruhtaa minun täytyy,
en jouda mä lepäämään;
ken lepohon itsensä heittää,
on kuollut jo eläissään..

Kaarlo Kramsun runoiluja....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti