27. toukokuuta 2009

Korttipakan kertomaa..20..pst..


No huvikseni tänne tämmöisen kuvan latasin mitä tuolla netlogissa suositaan....
Kyllähän tämä ihan hieno kuva on.....Mutta ainakin minua rupeaa pikkuhiljaa
kyllästyttään...Jos tämäntyylinen kuva tulee 5000 kertaa vastaan...
Mielestäni ne kuvat vois pikkuisen mielenkiintoisempiakin olla..
Tai monipuolisempia,että niitä yleensä edes viitsii katsella
kommentoinnista puhumattakaan...


Marjan blogilta napattu juttu...
Vanha tarina,mutta mielestäni hyvä...



Korttipakka

Olemmeko tulleet ajatelleeksi, että mitä korttipakka voi merkitä?!
Emme tietenkään, sehän on vain korttipakka ja kortteja käytämme pelaamiseen,
mutta seuraavan tarinan myötä voimme muuttaa käsitystämme korttipakasta...

Toivottavasti jaksatte lukea kertomuksen loppuun asti ja kommentoikaa sitä
Tämä on vanha tarina. Kerran sota-aikana tapahtui näin:
Oli oltu pitkällä marssilla ja komppania oli tullut pieneen kaupunkiin.
Seuraava päivä oli sunnuntai ja vääpeli komensi pojat kirkkoon.
Kun pappi luki rukouksen. Ne, joilla oli rukouskirja, ottivat sen esiin.
Mutta yhdellä sotilaalla ei ollut muuta kuin korttipakka ja sen hän levitti eteensä kirkonpenkille.

Vääpeli huomasi kortit ja sanoi: "Sotamies, kortit pois!" Kirkonmenojen jälkeen sotamies vangittiin ja vietiin kenttäoikeuteen. Sotatuomari kysyi:
"Perustelkaa tekonne tai rankaisen teitä kovemmin kuin ketään koskaan."
Sotamies vastasi: "Herra sotatuomari! Olen ollut pitkällä marssilla melkein koko viikon,
eikä minulla ole Raamattua eikä rukouskirjaa, mutta toivon, että ymmärrätte vilpittömän selvitykseni." Näin sanoen sotamies aloitti kertomuksensa.

"Katsokaas, herra sotatuomari. Kun näen ässän, muistan, että on vain yksi Jumala.
Kakkosesta muistan, että Raamatussa on kaksi osaa, Vanha- ja Uusi testamentti.
Kun näen kolmosen, ajattelen Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.
Kun näen nelosen, tulevat mieleeni neljä evankelistaa: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes.
Kun näen viitosen, ajattelen viittä viisasta neitsyttä, jotka laittoivat lamppunsa kuntoon.

Yhteensä heitä oli kymmenen, viisi ymmärtäväistä, jotka pelastuivat ja viisi tyhmää,
joilta ovi suljettiin. Kun näen kuutosen, tulee mieleeni, että kuutena päivänä
Jumala loi Taivaan ja Maan. Kun näen seiskan, muistan, että seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi.
Kun näen kasin, ajattelen niitä kahdeksaa oikeamielistä, jotka Jumala
pelasti vedenpaisumuksesta.
Ne olivat Nooa, hänen vaimonsa, heidän poikansa ja poikiensa vaimot. Kun näen ysin,
ajattelen spitaalisia, jotka Vapahtajamme puhdisti vaivoistaan.

Yhdeksän kymmenestä ei edes kiittänyt häntä siitä. Kun näen kympin, ajattelen kymmentä käskyä, jotka Jumala antoi Moosekselle kivitauluissa. Kun näen kuninkaan, muistan, että on vain yksi Taivasten valtakunnan kuningas, Jumala Kaikkivaltias. Ja kun näen kuningattaren, ajattelen Neitsyt Mariaa, joka on Taivasten Valtakunnan kuningatar. Sotilas on paholainen.

Kun lasken yhteen korttipakan pisteet, saan 364, niitä on vain yksi vähemmän kuin on päiviä vuodessa. Kortteja on 52 yhtä monta kuin on viikkoja vuodessa.
Maita on neljä, yhtä monta, kuin on viikkoja kuukaudessa. Kuvakortteja on yhteensä kaksitoista, yhtä monta, kuin kuukausia on vuodessa. Kussakin maassa on 13 korttia, yhtä monta, kuin on viikkoja neljäsosavuodessa.
Kuten huomaatte, herra sotatuomari, korttipakka on minulla Raamattu, almanakka ja rukouskirja."

Hyvät lukijat, tämä tarina on tosi! (Tapio Rautavaara-Korttipakka)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti