Työläiskirjailija vastoin tahtoaan – Kari Sallamaa avaa Demokraatin kirjoitussarjan Väinö Linnasta Kuvankäsittely Arja Jokiaho Demokraatti julkaisee Väinö Linnan 100-vuotisjuhlasyksyn merkeissä kolmiosaisen esseesarjan, jossa kirjailijan elämäntyötä ja merkitystä jälkipolville lähestytään eri näkökulmista. Kirjoittajina ovat kirjallisuustieteen emeritusprofessori Kari Sallamaa, historiantutkija Mikko Majander ja kirjailija Jenni Linturi. DEMOKRAATTI Demokraatti Teksti Kari Sallamaa Väinö Linna tuli Urjalan pientilallismaail­masta. Jo kirjailija­uransa alussa hän joutui ottamaan kantaa työläiskirjailijamääreeseen oltuaan viitisentoista vuotta tamperelaisen Finlaysonin puuvillatehtaan palkkalistoilla. Hänen kaksi ensimmäistä teostaan liittyvät tehdasympäristöön. Hän aloitti työläiskirjailijan tapaan omaelämäkerrallisella romaanilla Päämäärä (1947), jossa työmies Valte Mäkinen kirjoittaa esikoisteostaan. Mustan rakkauden (1948) tapahtumapaikkana on Amurin työläisyhteisö, vaikka teemana on Othello-syndrooma, patologinen mustasukkaisuus. Alkuvaiheessa Linna esiteltiin työpaikkansa mukaan ”finlaysonilaisena” kirjailijana, ja itse hän jo maineensa harjalla kirjoitti muistelman ”Siihen aikaan kun olin finlaysonilainen” (1961). MAINOS Linna suhtautui vihamielisesti työläiskirjailijakäsitteeseen. Näkyvimmin hän otti asiaan kantaa kahdesti. Vuonna 1949 hän Näköala-lehdessä ensin lukeutuu joukkoon, mutta tuomitsee kohta määreen ainakin sen velvoittavuuden osalta. Se on epämiellyttävä painaessaan kaikki työläislähtöiset sanasepot samaan muottiin. Linna ei tahdo ottaa kirjailijantehtävää minkään ulkopuolisen tavoitteen mukaan, eli hän hylkää vanhan tendenssikäsityksen. Syntyperä ei määrää työläiskirjailijaa ”taistelemaan luokkansa yhteiskunnallisen aseman tai onnellisemman tulevaisuuden puolesta”. Pysyessään syrjässä taistelusta työväen puolesta hän ei katso pettäneensä aatettaan, koska päinvastoin aatteet ovat pettäneet hänet. Vaikka hän ei erikseen sano, pettäjäaate on sosialismin ohella hänen vasta käymänsä sodan isänmaallinen uho. LISÄÄ AIHEESTA Väinö Linna: taakka vai rikkaus? – Jenni Linturi päättää Demokraatin kirjoitussarjan Kaipaisiko SDP Väinö Linnan rinnalle uutta luettavaa? – Mikko Majander jatkaa Demokraatin kirjoitussarjaa Linna lausui noihin aikoihin saman kannan Helsingin Sanomien kirjallisuuspomon Toini Havun tekemässä kiertokyselyssä. ”Luultavasti ainoan sataprosenttisen työläiskirjailijamme” mukaan koko käsite joutaa tunkiolle: työläiskirjailija on pelkkä kirjatyöläinen. Linna lukeutui Tampereen kirjastonjohtajan Mikko Mäkelän piiriin, johon kuului kourallinen uusia työläiskirjailijoita. He eivät olleet minkään sortin sosialisteja vaan idealisteja ja individualisteja. Lauri Viidan irtauduttua joukosta Linna nousi sen kärkeen. Uusi kierros alkoi vuonna 1955, kun Toivo Pekkasesta tehtiin V. A. Koskenniemen seuraaja kirjallisuuden akateemikkona. Annamari Sarajas julkaisi Parnassossa esseen ”Pekkanen – Siippainen – Viita – Linna”, jossa hän todisteli näiden neljän työläislähtöisen individualistin olevan todellisia työläiskirjailijoita, muut ovat massatavaraa. Tämä pelasti käsitteen väheksynnältä, mutta rajoitti kohtalokkaasti sen alaa. Itse asiassa Tuntematon sotilaskin (1954) on työläisromaani, vaikka siinä työnä on sotiminen. Kyse on eri puolelta Suomea kootuista työmiehistä, poikkeuksena pienviljelijä Hietanen ja myöhemmin Rokka. Joukkueen suhde herraskaisiin esimiehiin Lammiosta Sarastiehen on kyräilevä ja ironinen. Näkökulma on Toini Havun arvostelun ikuistama sammakkoperspektivi. Näissä tuulissa Suomen Sosialidemokraatti järjesti kiertokyselyn, jossa Linna 20.11.1955 naulasi vanhan kantansa. Hänestä työläiskirjailijaa on kylliksi analysoitu: ”Pyrin vain selittelemään, miten perusteeton tuollainen käsite ja sen määrittely on”. Hän tekee eron työläiskirjailijan ja kulttuurikirjailijan välillä, jolloin edellinen on ”jokainen hengetön kirjailija, koska hän kirjaillessaan nimenomaan tekee työtä”. Näin kulttuurikirjailija loisi jossain tolstoilaisen korkeammalla tai dostojevskimäisen syvemmällä tasolla. Raoul Palmgren omistautui pitkään työväenkirjallisuuden tutkimiseen. Hän toteaa väitöskirjansa Työläiskirjallisuus (Proletaarikirjallisuus; 1965) yhteenvedossa, ettei työläiskirjailijan käsitettä pidä ottaa dogmaattisesti: se on ”hyödyllinen fiktio”, ”hedelmällinen työhypoteesi”. Se ei ole moraalisesti tai laadullisesti arvottava vaan puhtaasti toteava. Työläiskirjailijalle Palmgren antaa seuraavat kriteerit: tämä on kasvanut köyhälistöoloissa ja ollut ruumiillisessa työssä, hän on itseoppinut. Tuotantoa leimaa työväenliikkeen aatemaailma tai köyhälistöläinen elämännäkemys. Aihepiiri on pääasiassa köyhälistöelämä, vaikutuspiirinä useimmiten työväestö. Sanonnaltaan teoksia leimaa rehevyys ja voima, kielen tuoreus ja havainnollisuus. Linna täyttää tästä määritelmästä riittävän osan, vaikka aatemaailma ei ole työväenhenkinen, ja vaikutuspiiri laajeni koko kansaan. Itsenäisyysajan työväenliikkeen kaunokirjallisuuden yleisesityksessään Kapinalliset kynät III (1984) Palm­gren asemoi Linnan luokkapohjalta. Tämä oli lähtöisin ”takapajuisesta maalaisväestöstä”. Finlaysoniin siirryttyäänkin hän oli ”takapajuinen maalainen” joutuen kiistoihin vasemmistolaisten kanssa ja jäi syrjään työväen sivistysriennoista, tosin lukien paljon. Oiree­­na vaistonvaraisuudesta hänen ensimmäinen julkaistu tekstinsä ”Köyhän miehen isänmaa” ilmestyi kokoomuksen Nuori Oikeisto -albumissa 1946. Palmgrenin mukaan vahva luokkavaisto tappeli jatkuvasti Linnan työväen aatemaailmaa kohtaan tunteman torjunnan kanssa. Synkät syvät lietteet: vaikka henki on vahva, alitajunnan muhat mullahtelevat. Tamperelainen lavastettiin työläiskirjailijaksi, sanoo Karo Hämäläinen HS:n tuoreessa Linna-teemanumerossa, huolimatta siitä, että Linna oli yrittäjän, teurastajan poika eikä pitänyt Finlaysonin työstä. Mutta subjektiivinen suhde työhön ei kumoa objektiivista luokka-asemaa, eikä syntyperä ole ratkaisevin kriteeri. Vaikka Väinö Linna pyrki raivoisasti irti työläiskirjailijan tittelistä, hän ei päässyt proletaarisesta lähtökohdastaan. Se oli hänen maailmankatsomuksensa syvin pohjavirta. Työläiskirjailijuus ei ole ilmoitusasia vaan tosiasia. Jos tekijä täyttää kriteerit, hän on työläiskirjailija vasten tahtoaankin. Jaa tämä artikkeli FACEBOOK TWITTER Kommentit

Maria Ohisalo IS:lle: Köyhyyttä ei voi kuvittaa vain leipäjonoilla VILJA VAINIO | 20.12.2020 | 09:32- päivitetty 20.12.2020 | 09:35 Sisäministerin mukaan esimerkiksi 1990-luvun lamasta seurasi pitkäaikaisia sosiaalisia ongelmia. Leipäjoinoja on pidetty pitkään hyvinvoinnin indikaattorina. Aiheeseen liittyen väitöskirjan tehnyt, Ilta-Sanomien haastattelema vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo sanoo, että yritti 2010-luvun alun väitöskirjassaan laajentaa kuvaa suomalaisesta köyhyydestä. – Halusin haastaa tämän tavan, että suomalaista köyhyyttä kuvitetaan leipäjonoilla, Ohisalo sanoo. Koronakriisi, kuten muutkin kriisit, tuntuvat kovimmin niiden elämässä, joilla oli haasteita jo ennen pandemiaa. Ohisalo kuvaa kriisin pitkäaikaisia sosiaalisia vaikutuksia käyttäen ilmiön kuvaamiseen termiä ”pitkät hännät”, jolla hän tarkoittaa 1990-luvun laman seurauksia ja vaikutuksia sen ajan lapsiin. Ohisalon mukaan laman sosiaaliset vaikutukset näkyvät selvimmin vuonna 1987 syntyneiden joukossa esimerkiksi siinä, että ikäluokasta neljäsosa on tehnyt elämässään rikoksia tai rikkomuksia. Ohisalo pelkääkin, että myös koronakriisillä on ”pitkä häntä” eli pitkäaikaisia vaikutuksia. – Keväällä tehtiin nopeita ja tiukkoja toimia. Ne olivat tiukkoja, jotta jäisivät lyhyiksi. Se merkitsi kuitenkin apua tarjoavien paikkojen, erityisesti matalan kynnyksen paikkojen, sulkemista, Ohisalo toteaa. Ohisalo puhuu myös suomalaisesta köyhyydestä. Köyhyyttä mitataan eri tavoin, sitä on absoluuttista ja suhteellista. Ohisalo sanoo, että häpeä on osa köyhyyden kokemusta. – Yksi asiaan liittyvä kysymys on häpeäaspekti. Halutaan näyttää, että selvitään ilman apua ja tukea, Ohisalo toteaa. Ohisalo nostaa myös esiin sen seikan, että Suomessa kaikkiin koteihin ei tule lainkaan juoksevaa vettä. Kommentit Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt SUOSITTELEMME Kotimaa Anna Kontula syyttää kokoomusta kansanmurhasta Vasemmistoedustajan mukaan hän on ainoa uusi kommunismi-ilmiö Suomessa. MAINOS Astellas Pharma Testi: Kumpi määrää? Sinä vai rakkosi Jos kärsit äkillisestä virtsaamistarpeesta, on mahdollista, että sinulla on yliaktiivinen rakko. Ulkomaat Ääriväkivaltainen Husbyn hyeenat valtaan Ruotsin jengipiireissä Rikollisjoukon uskotaan olevan viimeaikaisen salamurha-aallon takana. MAINOS Elisa Yrityksille 5G-etäohjaus vie traktorin turvallisesti vaaralliseenkin paikkaan Elisan ja Valtran kehittämä etäohjausjärjestelmä mahdollistaa traktorin hyödyntämisen ihmisille vaarallisissa... Kotimaa Hoitajat arvostelevat Sanna Marinia – ”sysää vastuuta muille” Tehyn johtajan mukaan ”tämä piparkakkutalo murenee ennen loppiaista”. Kotimaa Valtiolta jättipotti sähköpyörille – ”väärinkäyttö mahdolliseksi” Eduskunnassa myönnetään, että sähköavusteinen polkupyörä voidaan myydä heti tuen saamisen jälkeen. mtvuutiset.fi Ruotsalaisselvitys: Yl

 

Tanskan pääministeri: Isis-naiset eivät saa palata edes lastensa takia – ”He ovat kääntäneet selkänsä Tanskalle”

Tanskan sosiaalidemokraatteja edustavan pääministerin mukaan Isisin ”kalifaattiin” matkustaneiden kanssa toimitaan samalla tavalla sukupuolesta riippumatta.

Tanskan pääministeri Mette Fredriksen.­KUVA: MICHEL EULER/EPA/AOP

Johannes Kotkavirta

30.12.2019 18:04

Tanska ei aio myöntää äärijärjestö Isisin riveihin liittyneille tanskalaisille lupaa palata maahan edes heidän lastensa paluun mahdollistamiseksi, sanoo maan pääministeri Mette Fredriksen paikallisen TV2:n haastattelussa.

Tanskassa on viime aikoina käyty Suomen tapaan keskustelua Isisiin kuuluneiden maan kansalaisten ja heidän lastensa mahdollisesta paluusta kotimaahansa. Pakolaisleireillä on TV2:n mukaan noin 30 lasta, joiden vanhemmat ovat tai ovat olleet Tanskan kansalaisia.

Toistaiseksi Tanskan viranomaiset ovat noutaneet kotimaahan haavoittuneen 13-vuotiaan pojan sekä orvoksi jääneen pikkulapsen, jonka vanhemmat olivat liittyneet Isisiin. Fredriksenin mukaan lapsia, jotka ovat edelleen leireillä äitiensä kanssa, ei tulla auttamaan takaisin Tanskaan.

– Heidän äitinsä ovat tehneet valintansa, Fredriksen sanoo haastattelussa.

Suomessa pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus on linjannut, että al-Holin pakolaisleirillä Syyriassa olevat suomalaislapset pyritään kotiuttamaan mahdollisimman nopeasti. Tämä saattaa tarkoittaa myös osan lasten äideistä paluuta Suomeen. Päätöksen asiassa tekevät viranomaiset, jotka arvioivat palaajien mahdollisesti aiheuttaman turvallisuusriskin.

Pääministeri Sanna Marin (sd) tiedotustilaisuus al-Holista

Tanskassa Marinin puoluetoveri Fredriksen vetää asiassa selvästi tiukempaa linjaa. TV2:n haastattelussa hän sanoo olevansa syvästi huolissaan Tanskan turvallisuuspoliisi PET:n arviosta, jonka mukaan terroriuhka maassa on edelleen vakavalla tasolla. Yksi uhka-arvioon vaikuttavista tekijöistä ovat Isisiin kuuluneet henkilöt ja järjestön tukijat.

Fredriksenin mukaan äärijärjestöön liittyneitä tulee kohdella samalla tavalla sukupuolesta riippumatta.

– Julkisessa keskustelussa kuulostaa välillä siltä, että on olemassa mahdollisesti vakavia rikoksia tehneitä miehiä ja sitten naisia jotka ovat langenneet ansaan. Minä en erottele naisia ja miehiä tässä asiassa. Erottelu tapahtuu aikuisten ja lasten välillä. Mutta haasteena on, ettei lapsia voi erottaa äideistään, Fredriksen sanoo.

Hänen mukaansa äideistä puhuminen luo monen mieleen positiivisia mielikuvia.

– Olen itsekin äiti, ja äidit yleensä pitävät kaikesta termiin liittyvästä. Mutta on muistettava minkälaisesta ryhmästä naisia tässä puhutaan. He ovat naisia, jotka ovat vastoin suosituksiamme, vastoin kaikkea järkeä, demokratian ideoita, ajatuksenvapautta ja ihanteita matkustaneet Syyriaan ja osallistuneet islamilaisen valtion ja kalifaatin tukemiseen.

Fredriksenin mukaan lasten mukana väistämättä tulevilla äideillä ei ole ”mitään asiaa” palata Tanskaan.

– He ovat kääntäneet selkänsä Tanskalle. He ovat liittyneet Isisiin, joka on pahin hallinto maailmassa moneen, moneen vuoteen. Tästä syystä, tietenkin, naisten ei pidä palata Tanskaan jos se on mahdollista välttää.

LUE LISÄÄ KIRJOITTAJALTA

Johannes Kotkavirta